Erk Erikson määritteli vanhuuden kehitystehtäväksi eheyden.Se sisältää koko elämänjuoksun uudelleen sulattamisen ja ymmärtämisen sekä omien elämänvaiheiden hyväksymisen, itselle riittävän elämän tilinpäätöksen tekemisen. Kuinka voi sitten hyväksyä elämäkseen ankean kohtalon ja vaikeita vaiheita?
Ihmisen tietoisuuden tasoja on vaihtuvin määritelmin jaettu egoon ja itseyteen.Filosofi Maija-Riitta Ollila nimeää nämä käsitteet kirjassa "Uskollisuudesta ja uskottomuudesta" pieneksi minäksi ja vapaaksi minäksi. Pieni minä, ego, suuntautuu itsen ulkopuolisiin asioihin ja haluihin ja on niiden saavuttamisesta riippuvainen. Egojen taistelut kaatavat perheitä ja työpaikkoja.Vapaata minää, itseä kuvaavat ykseys,antaumus ja pyyteettömys.Kun egon määrittelemät asiat elämässä eivät toteudu, seurauksena on pienen minän vihaa, kateutta ja katkeruutta. Vapaata itseä luonnehtii kasvava sovinnollisuus."Vapaa minä on löytänyt sovinnon sielussaan, sovinnon yhteisössään ja sovinnon ihmisosansa kanssa, siinä rajallisessa määrin, joka on ihmiselle mahdollinen.
Epäonnistumiset pienen minän maailmassa voivat antaa vapaalle minälle mahdollisuuden. Vapauteen voi pudota." Tämä tuntuu mahdottomalta, mutta sen on moni kokenut.
"Ja kaikki raiteiltaan suistuneet tähdet
löytävät syvimmälle pudotessaan
aina takaisin ikuiseen kotiin".(Nelly Sachs)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti