Ruokasoodaa ja kotoilua

Valkoinen, uusi softmattoni joutui hajuamaan parvekkeella jo puolitoista viikkoa. Sinne se oli nytkin kokeilun jälkeen palautumassa, kun mieleeni tuli ruokasooda. Ripottelin sitä matolle kauttaaltaan. Vetelin lastalla jauhetta syvemmälle ja odottelin puolisen tuntia, ennenkuin imuroin perusteellisesti. Ja kas kummaa, haju katosi ja matto on päässyt tehtäväänsä tilan avartajana. Samantien tein pari muuta soodaohjeen mukaista operaatiota: Kurlasin arastamaan alkaneen kurkkuni ja kuorin kasvojen ihon. Eikö ole hienoa tänä kemikaalialtistuksen aikana!

Kyllä tällä paikkakunnalla tarjontaa riittää: kulttuuria, seurakuntaa, yhdistyksiä ja liikuntaa kätevien yhteyksien päässä. Tarjonnan ja osallistumishalun välillä on minulla jokin suhde. Jos tarjontaa on yllin kyllin, tulee ähky, jos sopivasti, se tuntuu ainutlaatuiselta. Eilisiltana löytyi läheiseltä uimahallilta uintimaksuun sisältyen kuntosali, vauhdikas jooga sekä uinti ja sauna. Taitaa kyllä itää yöunien takia uskoa, että enimmät liikunnat kannattaa sijoittaa aamupäivään.

Aika usein nousevat vertailuna mieleen edellisen kotipaikan palvelut. On täällä hyvät systeemit, mutta joskus nousee mieleen sateenkaariuimalan korkea avaruus ja hiljaisten aikojen rauha. Tai Kaijaleenan joogan syvällinen lepo. Kirkossa näyttää siellä olevan musiikkiopiston opettajien tämänvuoden konsertti. Ne ovat olleet hienoja tilaisuuksia. Menisin varmasti, jos olisin siellä. Torpan pihapiirikin piirtyy silmien taakse. Menee melkein kolme viikkoa, ennenkuin sinne pääsen. Silloin on kutsu veljen palvelusuunnitelman tarkistukseen. 
Tänään ajattelin pitää kotipäivän. Puusohvalla voi helposti torkahtaa lukiessaan. Nousin kovin varhain paperilehden lukuun, kun sellainen pitkästä aikaa kopsahti aamuyöstä postiluukusta.