Yksiön puolustus

Ihmettelen tätä hyvänolontunnettani täällä linnunpesässäni. Tai oravanpesässä. Olen pysytellyt edelleen sisällä, kun yskä ei ole loppunut. Olen nukkunut täällä koko ajan hyvin. Olen järjestellyt, siirrellyt tavaroita ja huonekaluja, asetellut järjestykseen, joka on nyt toimiva ja niin avara, kuin se näissä neliöissä voi olla. Keksin nojatuolille uuden paikan, siitä on apua. Olemassaolevan järjestely on lempipuuhaani. Siinä yksi asia johtaa toiseen, niinkuin muistaakseni jollakin muullakin elämänalueella. Uuden hankkiminen on työläämpää. Punainen tuoli ehkä pitäisi vaihtaa. Pari mattoa ja ilmankostutin ovat ostoslistalla, ehkä uusi digiboksikin. Sen asennus olisi taas minulle arvoitus. Uusi kannettavani ja iPadini toimivat, alkuun kyllä sähläsin niiden kanssa. Ne eivät nyt vie tilaa niinkuin pöytäkone vei.

Pohjapiirros on asunnossa ensiarvoisen tärkeä. Pidän tässä siitä, että ovelta näkee asunnon läpi ulos. On väljä keittiötila-tuloaula, johon totuin nopeasti, kohtuullisesti komerotilaa, selkeä ruokapöydän paikka, makuualkovi, oleskelutila, tilava pesuhuone ja hyvä sauna.
Katsoin naapuritalossa myyntiin tullutta kolmiota. Se olisi minulle juuri kuin tilauksesta, mutta pohja on sokkeloinen, oven edessä on seinä, asunnon keskellä kulkee kääntyvä käytävä, tilavassa keittiössä on ovia niin ettei ruokapöydälle ole paikkaa. En mene katsomaan. Kerran kävimme katsomassa naapuritalossa kaksiota. En keksinyt, miten neliömäisen olohuone- keittiön voisi sisustaa.
Niinhän me puhuimme, että kun toinen jää yksin, niin hän voi tulla tähän asumaan. Ajattelin aina, että sitten 80 - 90- vuotiaana, kun ei enää paljon liiku. Tässä talossa pärjää pyörätuolissakin. Pikkumummolana tämä on palvellut kahdeksan vuotta ja lapsenlapset ovat mahtuneet tänne yöksi, kun on soviteltu vanhaan tyyliin ja itsekin alettu nukkua lasten aikaan. Nyt voi joillekin mahdollisille vieraille olla ongelma, että pitäisi nukkua samassa huoneessa. Useammille vieraille ei ole tilaa.
Kelaan tässä siis sitä, että en hankkisi isompaa, niinkuin viimeksikin kirjoitin. Ei viitsisi, jos tässäkin pärjää. Lankomiehen, miehen suvun Vanhimman, mielestä minulla pitäisi kyllä olla isompi asunto. Onhan minulla myös se Torppa. Jos tässä talossa tulisi kaksio myyntiin, menisin toki heti katsomaan. Vuosiin ei tässä ole ollut mitään myynnissä. Kaikki ovat eläkepäiviksi muuttaneita minun ikäisiäni tai vähän vanhempia.